Oikeisto ja attribuution perusvirhe

Posted on syyskuu 17, 2012

8


Ovatko oikeistolaiset taipuvaisempia attribuution perusvirheeseen kuin vasemmistolaiset? Attribuution perusvirheeksi kutsutaan taipumusta selittää toisten käyttäytymistä heidän personallisuudellaan tai muilla henkilön sisäisillä tekijöillä unohtaen tai vähätellen tilanteeseen liittyviä tekijöitä. Esimerkiksi koulumenestystä selitetään helposti yksilön älykkyydellä ja ahkeruudella ja huonoa pärjäämistä tyhmyydellä ja laiskuudella perehtymättä yksittäiseen tapaukseen tarkemmin, ja samalla unohdetaan, että huonosti pärjäämisen taustasyynä voi kuitenkin olla myös esimerkiksi stressaava kotiympäristö. Attribuution perusvirheeseen kuuluu siis muiden epäonnistumisten selittäminen heidän omaksi syykseen. He itse aiheuttivat epäonnistumisen; he ovat siitä vastuussa. Ympäristöllä ei ollut merkittävää roolia epäonnistumisessa.

Jos oikeistolaiset ovat taipuvaisempia attribuution peruservirheeseen kuin vasemmistolaiset, selittäisi tämä heidän taipumuksensa painottaa yksilön vastuuta yhteiskunnan vastuun sijaan; on ihmisestä itsestä kiinni pärjääkö hän elämässä vai ei. ”Jokainen on oman onnensa seppä.” Näin väittämällä oikeistolaiset kuitenkin aliarvioivat ympäristön vaikutuksen ihmiseen. Ja mikä pahinta, tämä usko oikeudenmukaiseen maailmaan voi aiheuttaa sen, että ihmiset jätetään oman onnensa sepiksi silloinkin kun he tarvitsisivat kipeästi apua. ”Mitäs on niin laiska ja negatiivinen.”

Mark Harmonin meta-analyysi useista tutkimuksista paljastaa oikeistolaisten olevan taipuvaisia selittämään köyhyyttä yksilöiden ominaisuuksilla, kuten laiskuudella tai löyhällä moraalilla, kun taas vasemmistolaiset näkevät sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset ulkoiset tekijät köyhyyden aiheuttajana. Oikeistolaiset näkevät köyhyyden syyn henkilössä itsessään ja vasemmistolaiset yhteiskunnassa, sosiaalisessa ympäristössä ja huonossa tuurissa. Vastaavasti taas oikeistolaiset näkevät rikkauden taustalla ahkeruuden, ja vasemmistolaiset selittävät rikastumisen suhteilla, epärehellisyydellä, taloudellisella epätasa-arvolla ja mahdollisuuksilla, joita ei tarjota kaikille. Tutkimustulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan oikeistolaisilla on taipumus selittää epäonnistumiset ja onnistumiset persoonallisilla ominaisuuksilla vähätellen tai unohtaen ympäristötekijät. Toisaalta vasemmistolaisia voi syyttää liiasta ympäristötekijöiden korostamisesta; yhteiskunta ei ole syypää kaikkeen.

On kuitenkin mahdollista, että oikeistolaiset eivät ole yleisesti taipuvaisempia attribuution perusvirheeseen kuin vasemmistolaiset, vaan ovat tätä tietyissä kysymyksissä. Ehkä he ovat taipuvaisia selittämään yhteiskunnallisen menestyksen henkilön sisäisillä ominaisuuksilla, mutta puunjuureen kompastuvaa henkilöä he eivät pidä yhtään sen kömpelömpänä kuin vasemmistolaisetkaan. Mikäli näin on, on se kuitenkin tämän tekstin kannalta epäolennaista; tässä tekstissä olen kiinnostunut poliittisista mielipiteistä ja niiden muodostumisesta, ja erityisesti attribuution perusvirheen ja oikeistolaisen ihmiskuvan yhteydestä. (En siis käsittele vasemmiston taipumusta selittää epäonnistumiset yhteiskunnan syynä.)

Vaikka oikeistolaisen ihmiskuvan taustalla olisi attribuution perusvirhe, ei se tarkoittaisi sitä, että kaikki oikeistolaisten puolueiden harjoittama politiikka olisi virheellistä, väärin tai huonoa. Tämän päätelmän tekeminen olisi naturalistinen virhepäätelmä, jossa pelkästä asioiden kuvailusta johdetaan väittämiä siitä kuinka asioiden tulisi olla. Siirtyäksemme kannattamaan vasemmistolaista politiikkaa tarvitsemme vielä arvoväittämän sisältävän premissin kuten ”koska ihmiset eivät yksin ole syypäitä omaan köyhyyteensä tai epäonneensa, tulee yhteiskunnan auttaa köyhiä tekemällä heille merkittäviä tulonsiirtoja, vaikka se tarkoittaisi rikkaiden verottamista”. Vasemmistolaiseen politiikkaan johtava premissi voi olla myös pelkästään ”yhteiskunnan tulee auttaa köyhiä tekemällä tulonsiirtoja heille, vaikka se tarkoittaisi muiden verotusta, ja vaikka köyhät olisivat itse aiheuttaneet oman köyhyytensä”. Voi siis olla ”oikeistolainen ihmiskuva” ja kannattaa vasemmistolaista politiikkaa.

Suomessa Kokoomus kannattaa hyvinvointiyhteiskuntaa, joten he eivät ajattele, että köyhät tulisi jättää täysin oman onnensa nojaan tai lähipiirinsä tuettavaksi. Kuitenkin oikeistolaisten taipumus attribuution perusvirheeseen kuultaa heidänkin politiikkansa lävitse yksilön vastuun korostamisena. Tämä voi johtaa epärealistiseen politiikkaan, kuten lienee käynyt Niinistön Ihan tavallisia asioita-kampanjan kohdalla, mikäli se jää ainoaksi toimeksi syrjäytymisen vastaisessa kamppailussa. Hienoa kampanjassa on se, ettei se siirtänyt vastuuta nuorille; päinvastoin, kampanjasivulla luetellaan sosiaalisia tekijöitä, jotka johtavat syrjäytymiseen. Kampanja ei siis epäsuorasti syytä nuoria ”laiskoiksi” tai ”tyhmiksi”. Vastuu on kuitenkin siirretty täysin syrjäytyneiden lähipiirille.

On hienoa, jos joku kiinnostuu kampanjan innoittamana kummityttönsä, lapsenlapsensa tai poikansa hyvinvoinnista ja tarjoaa hänelle tukea ja turvaa. Ehkä sillä saadaan ehkäistyä joitakin syrjäytymistapauksia ja rakennettua yhteisöllisempää kulttuuria. Monella syrjäytyneellä ei kuitenkaan ole läheisiä, joilla olisi voimia auttaa. Monet syrjäytyneiden läheisetkin tarvitsisivat apua; kaikilla ei aina ole voimia kantaa vastuuta itsestään ja läheisistään, mutta meidän ei tulisi tuomita heitä siitä. Emme tiedä millaisissa oloissa monet syrjäytyneet ja heidän läheisensä joutuvat sinnittelemään.

Niinistön kampanja saattaa ehkäistä syrjäytymistä, minkä vuoksi se oikeuttaa olemassaolonsa, mutta luultavasti kampanjan vaikutus jää pieneksi. Vaikka kampanja ei ratkaise syrjäytymistä, voi se auttaa ehkäisemään ongelmaa vähän. Kampanjan varjolla ei kuitenkaan saa päästä pakenemaan yhteiskunnallisia päätöksiä. Jos haluamme oikeasti pureutua ongelmaan, tulee meidän ottaa huomioon myös yhteiskunnallinen näkökulma. Lilja Tammisen ja hänen kuntavaalitukiryhmänsä tekemä varjokampanja Ihan tavallista päätöksentekoa tuo esiin syrjäytymiseen vaikuttavia yhteiskunnallisia päätöksiä, jotka ovat luoneet nuorten syrjäytymiseen johtavia ympäristötekijöitä. Syrjäytyneet ja heidän läheisensä eivät ole synnynnäisesti ”laiskoja tai moraaliltaan löyhiä”. Heillä on omat tarinansa kerrottavana.

Vain voittajat uskovat vapaaseen tahtoon.

Mainokset
Posted in: Syyskuu 2012