Feministit pilaavat naisten mahdollisuudet? Tuskinpa, Tuomas Enbuske

Posted on kesäkuu 2, 2015

8


Tuomas Enbuske väittää blogauksessaan Kristillisdemokraatit – Suomen feministisin puolue, että feministit poliittisessa puolueessa huonontavat naisten asemaa tekemällä naisista ”naurunalaisia uhreja” täten vaikeuttaen naisten mahdollisuuksia edetä omilla kyvyillään.

Hän perustelee väitettään huomauttamalla, että Kristillisdemokraattien – eduskunnan vähiten feministisimmän puolueen – ”nykyisistä kansanedustajista 60% on naisia, sen 2000-luvun europarlamentaarikoista ja ministereistä 100% on ollut naisia, sen puheenjohtaja on ollut yli vuosikymmenen nainen, lähes kaikki eduskunta-avustajat, eduskuntaryhmän pääsihteeri sekä valtiosihteeri ovat naisia. Jopa puolueen pää-äänenkannattajan päätoimittaja on nainen.”

Enbuske jatkaa:

”On paradoksaalista, että juuri eduskunnan konservatiivisin ja vähiten feministinen puolue on naisten halinnassa. Tai itse asiassa syy on juuri siinä.”

Enbuske siis väittää, että feministien vähäinen määrä on syy naisten laajalle edustukselle Kristillisdemokraateissa. Feministit haittaavat naisten (poliittisen) uran kehitystä. Pysyisivät hiljaa niin tasa-arvo saavutettaisiin!

Hiljennetään vähän vauhtia, Tuomas.

Olet vasta havainnut yhden tapahtuman, jossa feministien vähyys esiintyy yhdessä naisten laajan edustuksen kanssa. Argumenttisi voidaan ilmaista seuraavasti:

1. Feministien vähyys ja naisten laaja edustus esiintyvät yhdessä (Kristillisdemokraateissa)

2. Siis, feministien vähyys aiheuttaa naisten laajan edustuksen (Kristillisdemokraateissa).

Tämä argumentti kuitenkin sekoittaa korrelaation ja kausaliteetin seuraavan klassisen esimerkin tapaan:

1. Jäätelönsyönti ja hukkumiset esiintyvät yhdessä.

2. Siis, jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumisia.

Jälkimmäisestä argumentista huomaamme helposti, että yhdessä esiintyminen- korrelaatio – ei implikoi kausaliteettia. Jäätelönsyönti ei aiheuta hukkumisia, ja tuskinpa feministien vähyyskään aiheuttaa naisten laajaa edustusta (tai feministien suuri määrä naisten poliittisen uran vaikeutumista). Molemmille korrelaatioille voidaan keksiä parempia selityksiä kuin syy-seuraussuhde havaittujen muuttujien välillä. Tietenkin se on lämmin sää, joka selittää jäätelönsyönnin ja hukkumisten välisen korrelaation. Samaan tapaan feministien vähyyden ja naisten laajan edustuksen välisen ”korrelaation” Kristillisdemokraateissa voi aiheuttaa jokin kolmas tekijä.

Yksi mahdollinen, ehkä jopa todennäköisempi selitys kuin syy-seuraussuhde, on se, että kristityt arvot (esimerkiksi lähimmäisen rakkaus ja toisista huolehtiminen) yhdistetään enemmän naisiin kuin miehiin, ja sen takia naisten on myös hyväksytympää edustaa puoluetta, joka näitä arvoja edistää. Kristillisdemokraatit edistävät naisiin yhdistettyjä ”pehmeitä” arvoja enemmän kuin monet muut puolueet, ja siksi naisia äänestetään heidän edustustehtäviinsä suhteellisesti enemmän kuin muiden puolueiden edustustehtäviin. Samalla kristinusko taas luultavasti karkottaa feministejä (esimerkiksi homoseksuaalien oikeuksien vuoksi). Eli kolmas selittävä tekijä (kristinusko) aiheuttaa feministien kadon ja naisten valinnan johtotehtäviin edustamaan kristittyjä naisellisina pidettyjä arvoja, sen sijaan että feministien vähyys mahdollistaisi naisten etenemisen johtotehtäviin. Samalla tavalla kuin jäätelön syönti ei aiheuta hukkumisia, feministien vähyys tuskin aiheuttaa naisedustajien suurta määrää Kristillisdemokraateissa.

Lisäksi, vaikka feministien vähyys korreloisi positiivisesti naiskansanedustajien määrän kanssa, niin tämä saattaisi johtua vain siitä, että kun naiskansanedustajia on suunnilleen saman verran kuin mieskansanedustajia, niin feministejä ei enää tarvita (ainakaan samaan tapaan kuin silloin kun naiset ovat aliedustettuina). Tällöinkään feministit eivät siis aiheuta naisten aliedustusta, vaan heitä tarvitaan korjaamaan se samaan tapaan kuin lääkkeetkään eivät aiheuta sairauksia vaan niitä tarvitaan sairauksien hoitoon.

Tälläistä korrelaatiota feministien vähyyden ja naiskansanedustajien määrän välillä ei kuitenkaan näytä olevan, vaan Enbuske valitsi yksittäisen tapauksen tälläisestä tilanteesta. Vaikka Kristillisdemokraateissa onkin paljon naisedustajia ja vähän feministejä, se ei tarkoita että näiden muuttujien välillä olisi korrelaatio. Enbuske ei esimerkiksi yritäkään selittää miksi Vihreissä ja Vasemmistoliitossa on paljon feministejä ja naiskansanedustajia. Eikö feministien pitänyt pilata naisten mahdollisuudet poliittisella uralla etenemiseen tekemällä heistä naurunalaisia uhreja? Itse asiassa, puolueen kansanedustajaehdokkaiden feministisyyden ja naiskansanedustajien osuuden puolueen kansanedustajista välillä on trendi vastakkaiseen suuntaan: mitä suurempi prosentti puolueen ehdokkaista antoi feministisen vaalilupauksen, sitä suurempi prosentti puolueen valituista kansanedustajista on naisia (korrelaatiokerroin= 0.18, p=0.67, ei tilastollisesti merkittävä). Koko kuvaa katsoessa (ei pelkästään Kristillisdemokraatteja), feministit eivät näytä pilaavan naisten mahdollisuuksia edetä edustustehtäviin kuten Enbuske väittää, vaan trendi on jopa päinvastainen (tosin ei tilastollisesti merkittävä). Ainakin Enbusken tulee selittää miksei korrelaatiota löydy, jos kerran kausaliteetti hänen mukaansa on olemassa. Jos kerran feministit pilaavat puolueensa naisten mahdollisuudet edetä poliittisella uralla, niin miksi naisten osuus kansanedustajista vaikuttaa olevan jopa suurempi puolueissa, joiden kansanedustajaehdokkaat ovat sitoutuneet feminismiin?

Feministisen vaalilupauksen antaneiden osuus puolueen ehdokkaista eduskuntavaaleissa 2015 ja naisten osuus puolueen valituista kansanedustajista

Tuomas Enbusken argumentti tuskin toimii kahdesta syystä:

1. Yksi tapahtuma ei vielä ole riittävä todiste korrelaatiosta tai kausaliteetista. Vaikka Kristillisdemokraateissa onkin vähän feministejä ja paljon naisedustajia, niin tämä ei vielä osoita muuttujien välistä yhteyttä yleisesti. Tälle sattumalle on parempi selittäjä (kristityt arvot-> feministien kato & naisten valinta). Enbuske ei yritäkään selittää miksi monissa muissa puolueissa on paljon feministejä ja naisjohtajia.

2. Vaikka feministien vähyys ja naisedustajien määrä korreloisivatkin (eli mitä vähemmän feministejä, sitä enemmän naisedustajia), tämä ei vielä tarkoittaisi sitä, että feministien vähyys edesauttaisi naisten etenemistä edustajiksi, vaikka se kyllä tekisi siitä todennäköisemmän vaihtoehdon. Tälläistä korrelaatiota ei kuitenkaan ole.

Olen Tuomaksen kanssa samaa mieltä siitä, ettei feministiksi julistautuminen ole vielä tarpeeksi vaan tarvitaan myös tekoja. Enbuske päättää kolumninsa provosoivasti: ”Luojan kiitos Suomesta löytyy yksi puolue, joka ei saarnaa naisten asemaa, vaan toteuttaa sitä.” Tämä väite on epäreilu faktojen valossa. Voi olla, että monet julistautuvat feministeiksi, mutta eivät toteuta aatetta käytännössä. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että ainakin joissain asioissa feministeiksi julistautuvat myös pyrkivät toteuttamaan tasa-arvoa käytännössä. Esimerkiksi puolueet, joiden ehdokkaat antoivat eniten feministisiä vaalilupauksia, myös asettivat eniten naisia ehdolle eduskuntavaaleissa 2015 (korrelaatiokerroin=0.64, p=0.09; lähellä tilastollisesti merkitsevää). Feministit siis puhuvat naisten asemasta, mutta myös pyrkivät edistämään sitä.

Yhteenvetona siis: feministit tuskin pilaavat naisten (poliittisia) uramahdollisuuksia. Ainakaan näin ei voida mennä väittämään pelkästään yhden tapauksen perusteella kun parempiakin selityksiä tälle yhteensattumalle on olemassa.

Mainokset
Posted in: Uncategorized